• Stina Siikonen

Kylien palveluista ja poliittisten päätösten uskottavuudesta

Päivitetty: maalis 19

Tässä hieman pidempi versio Salon Seudun Sanomissa 19.3.2021 julkaistusta mielipidekirjoituksesta. Haluan osoittaa, että koulujen lakkauttamis- ja säästämispäätösten lisäksi niiden menestymiseen vaikutetaan myös epäsuorasti, tiedostaen näiden päätösten merkittävä vaikutus.



Taas ollaan siinä tilanteessa. Nimittäin teijolaisten ensi syksyn eskarilaisten perheissä murehditaan. Sama tilanne on monessa Salon kylässä ja käsitellessäni Teijon tilannetta haluan tukea myös niitä.


Kylässämme on toimiva kyläkoulu ja loistava päiväkoti. Päiväkoti on täynnä (ollut jo useita vuosia), koulu halutaan kasvattaa kolmeopettajaiseksi. Kaupungissa vuosi sitten käyty "suuri koulutaistelu" osoitti asukkaiden ja poliittisten päättäjien selvän tahtotilan säilyttää varhaiskasvatus- ja koulupalvelut lähellä lasten koteja. Samalla viimeistään tunnistettiin kylien ja pienten yksiköiden rooli kaupungin vetovoimatekijöinä. Samalla valitettavasti myös kävi ilmi johtavien viranhaltijoiden voimakas vastakkainen näkemys.


Palveluverkko ei ole puhdasta matematiikkaa, vaan kunnan peruspalveluiden, asumisen ja kuntalaisten hyvinvointiin suoraan vaikuttava kokonaisuus. Sellainen kokonaisuus, jonka linjaamiseksi asukkaiden kuulemista ja poliittista päätöksentekoa tarvitaan.

Ihmettelen valtavasti, että kaupungissamme viranhaltijoiden henkilökohtaiset mielipiteet ja näkemykset ajavat poliittisten päätösten yli. Mielestäni selvän poliittisen päätöksen myötä viranhaltijoiden tulisi käyttää harkintavaltaansa tukeakseen päätösten tavoitteita. Käytännössä näemme muuta.


Teijon kohdalla ongelma ilmenee ajankohtaisimmin ensi syksyn esikoulun järjestämisessä. Täydestä päiväkodistamme on esiopetusiässä verrattain suuri ikäluokka, 6 lasta. Opetuslautakunta linjasi kuitenkin marraskuisessa kokouksessaan, että vähintään 7 lasta on alaraja, jotta esikoulu järjestetään omassa yksikössä. Mielenkiintoinen yhtälö, kun koko päiväkodin kapasiteetti on 21 lasta. Käytännössä tuo raja - kolmannes koko päiväkodin lapsista - on mahdollista saavuttaa harvoin, tuurilla.


Käytännössä kylältä, missä siis on oma täysi päiväkoti ja kasvupaineen alla toimiva koulu, kuljetetaan kokonainen ikäluokka 35-25km päähän kotoaan neljäksi tunniksi esiopetukseen. Joka päivä. Sen lisäksi, että järjestely on ko lapsille ja heidän perheilleen raskas ja riskialtis, se myös vaikeuttaa merkittävästi koulun ja kylän kasvamista. Muuttaisitko sinä esikouluikäisen kanssa taajamaan, jossa lähdette joka arkiaamu päiväkodille seitsemäksi, josta lapsesi kuljetetaan taksissa (ilman turvaistuinta) 25km päähän toiseen yksikköön ja sieltä loppupäiväksi takaisin?

Väitän, että uudeksi kotipaikaksi valikoituu joku muu.

Huomioitavaa on, että kaupunki ja kylä eivät menetä tässä ainoastaan sitä esikouluikäisen (tai kohta-esikouluikäisen) perhettä, vaan myös tulevan koululaisen perheen. Päätös on selvästi poliittisen tavoitteen vastainen.


Pedagogisesti ei ole selvää, että juuri 7 lasta on alaraja esiopetusryhmälle. Näkemyksiä ja mielipiteitä toki on ja saa olla, mutta faktaa tai painavia perusteita ei ole nähty. Sen sijaan meillä on määritelty tavoitteeksi eheä oppimispolku varhaiskasvatuksesta kouluun. On selvää, ettei esikouluvuoden viettäminen taksissa ja toisessa yksikössä tätä tue.

Päätöstä on perusteltu myös kustannussäästöillä. Näitä säästöjä ei ole osoitettu. Päivittäiset kuljetukset ja tuplahenkilöstö (molempiin yksiköihin tarvitaan henkilöstöä samaa lapsiryhmää varten) eivät kuulosta säästöltä. Tähän voin toki ottaa tarkemmin kantaa vasta, kun nuo perustelevat kustannussäästöt ovat nähtävillä.


On vaadittava, että vuosi sitten tehdyt päätökset ja niiden myötä asetetut tavoitteet tulkitaan koko kaupungin tavoitteiksi ja vaikuttavat myös viranhaltijoiden päätöksiin - muuten niillä ei ole arvoa. On myös varmistettava, että elinvoimaisten kylien lapset saavat varhaiskasvatusta ja opetusta turvallisessa, tutussa ympäristössä.


#kyläkoulut #lähipalvelut #esiopetus

0 kommenttia